London - Returning to Finland

Niinhän se kello löi lopulta viisi aamulla merkkinä alkavasta kotimatkasta. Aikamoisessa kotiinpalumorkkiksessa nousin ylös, enkä voinut uskoa että mahtava viikko Lontoossa oli jo näin pian ohitse.  Olin nukkunut todella huonosti johtuen unista, joissa myöhästyin paluulennolta, sekä edelleen jatkuvasta kaameasta flunssasta. Olisi tehnyt mieli vetää peittoa vain takaisin korville ja jatkaa unia, mutta eihän siinä muu auttanut kuin nousta ylös. Hammaspyykin ja epäonnistuneen yrityksen jälkeen saada itseni näyttämään joltain muulta kuin haudasta nousseelta zombilta, loin viimeisen haikean silmäyksen viikon hyvin palvelleeseen huoneeseeni, ennen kuin suljin oven perässäni.

Matkani viimeiselle metromatkalle jouduin ostamaan irtolipun, sillä travelcardini oli mennyt vanhaksi edellisenä iltana. Tuolloin tajusin että matkakortti oli maksanut kyllä itsensä aika monta kertaa takaisin, sillä yhdensuuntaisesta metromatkasta Earl's Courtilta Victorialle maksoin £ 4.50, kun taas koko viikon matkakortista pulitin £ 30.40. Jo itsessään tuota kotiaseman ja Victorian väliä tuli varmasti ajeltua tuon matkakortin hinnan edestä. Travelcardini toimi siis zonella 1-2 ja en voi muuta kuin suositella sen hankkimista. Itse matkustin ainoastaan kerran noiden kahden zonen ulkopuolelle matkatessani tuonne Warner Bros. studioille, mutta nekään yksittäisliput eivät mannaa maksaneet. Ehdottomasti aion siis tuon matkakortin hankkia seuraavallakin reissulla. Tosin seuraavalla matkalla aion tutustua myös noihin double deckereihin. Metromatkustaminen oli niin törkysen simppeliä, että laiskana en jaksanut tutustua bussien toimintaan. :D Hyi minua. Mutta joo se siitä.

Victorialta otin sitten Gatwick Expressin lentokentälle. Check-in, turvatarkastus ynnä muut virallisuudet sujuivat tällä kertaa huomattavasti sulavammin, kun oli edes jonkinmoinen käsitys siitä mitä oli tekemässä. :D Kentältä shoppailin vielä vähän tuliaissuklaita, niskatyynyn itselleni kotimatkaa varten, kymmenen punnan headphonesit sekä jotain mielettömän hyviä yrttipastelleja, joita minulla on todella kova ikävä. Seuraavalla matkalla täytyy kantaa niitä rasiakaupalla kotiin. :p Kahdeksaan saakka istuskelin sitten kentällä aamupalaa mutustellen ja äänikirjaa kuunnellen, kunnes lentomme lähtöportti ilmoitettiin. Siellä sitten vielä hieman lisää odottelua ennen kuin pääsimme koneeseen ja lento Kööpenhaminaan saattoi alkaa. Tuon matkan vetelin muistaakseni aika tehokkaasti sikeitä liian aikaisen aamuherätyksen ja liian lyhyiden yöunien takia.

Vaikka pelkäsinkin lentämistä jo huomattavasti vähemmän kuin menomatkalla, sain tutustua lentomatkailun nurjaan puoleen: lentäminen flunssaisena. Ei sitä muuten juuri tuntenut, mutta jos korvani alkoivat ilmoittaa itsestään menomatkallakin ennen laskeutumista, niin paluumatkalla tukkoisen pään takia ne tuntuivat räjähtävän siihen paikkaan. Auts, se teki todella kipeää. Vasen korvani myös napsahti lukkoon laskeutumisen aikana, mikä on sinänsä ihan normaalia, mutta omani ei vain auennut kaikista kikoista huolimatta ollenkaan. Enpä sitte kuullut juuri mitään ennen Suomeen pääsyä. Hirvittävän mukavaa kun pää on täynnä räkää, korvat ovat tukossa, etkä kuule mitään. Teki mieli lyödä lentokentän lattialle ja heittää pienet itkupotkuraivarit. Ei todellakaan ollut mikään miellyttävin matkustusfiilis. :D

Seuraavana olikin sitten vuorossa matkan miellyttävin osuus, yhdeksän tunnin odottelu jatkolennolle Köpiksen lentokentällä. Alkuperäisen suunnitelman mukaan olisin lähtenyt bussilla/metrolla/millälie julkisella kulkuvälineellä tutkimaan Köpiksen keskustaa, mutta olo oli niin kertakaikkisen kehno ja minulla oli aikamoinen hedari lennon laskeuduttua, joten päätin jäädä kuluttamaan aikaa kentälle. Ihan hyvä idea sinänsä, kun myöhemmin tajusin, ettei minulla oikeastaan ollut enää yhtään rahaa. :D Tarkkaan olin roposeni laskenut ja käyttänyt matkan aikana. Lopultahan se yhdeksän tunnin odottelu meni yllättävän nopeasti ja sujuvasti! Pääasiassa aikaani kulutin torkkuen, syöden ja päiväkirjaa kirjoitellen. :D Tuli todettua ainakin se, että Köpiksen lentokenttä on järjettömän kallis paikka! Nimimerkillä halvin mahdollinen aamiaisleivän näköinen kyhäelmä frapuccinon kanssa reilu 12e.. Mutta sitten taas kentällä oli ihana hiljainen tila, jonka lepotuoleilla sain muutaman tunnin makoisat unet ennen kuin auringon paahtaessa täysillä sinne tuli liian kuuma.

Ja niin vain tuli sekin yhdeksän tuntia kulutettua ja siirryin lähtöportille. Siellä oli vielä boarding menossa Alicanteen lähtevälle lennolle ja oli todella haikea mieli siitä, että toisilla loma on vasta aluillaan, kun itse odottelen lentoa koti-Suomeen. Olisi tehnyt mieli enemmän kuin mitään hypätä siihen koneeseen ja vain jatkaa lomailua. Tuolla oli myös ihan hirveästi suomalaisia ja pitkän viikon jälkeen olikin mukavaa vaihtaa muutama sana suomeksi kahden ihanan eläkeläismummon kanssa, jotka olivat juuri palanneet kuukauden lomalta Italiasta. Toinen heistä käsittääkseni miehensä kanssa omistaa sieltä lomaosakkeen, jossa he olivat nyt sitten nauttimassa eläkepäivistä. Kelpaisi! Sitten olikin jälleen meidän vuoromme siirtyä koneeseen, joka nousi taivaalle puoli yhdeksän aikaan illalla. Lento Suomeen meni ohi todella nopeasti ja tuntui kuin vain hetki nousun jälkeen olisi korviin alkanut taas sattua siihen malliin, että tiesin laskeutumisen olevan lähellä. Hetken kuluttua kuulutettiinkin miehistön alkavan valmistautua laskeutumiseen. Täytyy kyllä sen verran sanoa, että auringonlasku lentokoneesta on mielettömän upea näky!

Helsinki-Vantaalla oltiin sitten joskus yhdentoista jälkeen jolloin alkoi kolmen tunnin bussin odottelu. Suunnitelmissani oli löytää mukavin mahdollisin kolo nukkua nuo kolme tuntia, mutta hyvin pian tajusin, ettei nukkumisesta tulisi yhtään mitään, kun koko ajan yritin vain yskiä sisuskalujani pihalle. Tiedättekö sellaisen rasittavan yskän joka kutittaa kurkkua koko ajan, mutta mitään yskittävää ei ole? Yritinkin siis löytää paikan, jossa häiritsisin mahdollisimman vähän muita nukkumista yrittäviä matkailijoita ja päädyinkin asettautumaan lähelle jonkin hotellin aulaa ja vessaa sillä yskänpuuskat tuossa vaiheessa olivat niin kovia, että oksennuksen tulo ei enää ollut kaukana. Aika toivoton fiilis oli tuossa vaiheessa, sillä en uskonut pystyväni edes lähtemään Jyväskylään sillä ensimmäisellä mahdollisella bussilla kauhean köhäni takia. Jos minulla olisi tuossa vaiheessa ollut penninhyrrääkään jäljellä, niin olisin luultavasti maksanut itselleni yön lentokenttähotellissa ja lähtenyt kotiin aamulla. Noh, en kuitenkaan tehnyt niin, koska rahaa ei enää ollut. :D

Siinä tuolilla sitten epämukavasti torkahtelin ja parin tunnin kuluttua oloni olikin onneksi helpottanut niin paljon, että menin ulos odottamaan meidät kotiin vievää bussia. Onneksi ajanvietettä tuolle välille ei tarvinnut hirveästi keksiä, sillä olin unessa jo ennen kuin pääsimme edes pois Vantaalta ja muutamaa havahtumista lukuunottamatta heräsin lopulta Palokassa. Perillä olin siis puoli kuudelta aamulla vuorokauden matkustamisen jälkeen. Ilmeisesti sitä voi saada kulumaan vuorokauden matkassa Lontoosta Jyväskylään. :D Seuraavalla kerralla taidan olla sen verran viisaampi, että maksan muutaman kympin extraa siitä, että pääsen suoraan yhdellä lennolla määränpäähän, aika raskaaksihan tuo kotimatka lopulta kävi. Tai valitsen ainakin sellaisen vaihdon, joka ei kestä yhdeksää tuntia. :D

Lämpimässä aamuauringossa kaupungin heräillessä kävelin sitten matkakeskukselta kämpille. Varmaan tunnin verran olin hereillä, kunnes nukahdin muutamaksi tunniksi sohvalle. Tai siis nukahdin sohvalle sen jälkeen, kun olin ensin taivastellut muodottomasti turvonneita nilkkojani! Ihmettelinkin jo Köpis-Helsinki lennolla, että näyttääpäs mun nilkat jotenkin omituisilta, mutta totuus selvisi sitten vuorokauden matkaamisen jälkeen kun otin sukkahousut pois jalasta. Seuraavalla kerralla olen myös se verran viisaampi, että ostan matkaa varten lentosukat. :D Tosin en ainakaan muista menomatkalla olleen ongelmaa tämän asian kanssa, joten paluumatkan vuorokauden matkustamisella taisi olla aika suuri rooli tässä tilanteessa.

Niin tuli siis lopulta aika taputella tämä matka viikon reissaamisen ja 62 täyden kirjoitetun päiväkirjasivun jälkeen. Uskon, että fiilikseni matkalta ovat välittyneet melko hyvin näitä postauksia lukiessa, mutta summa summarum: viikko Lontoossa oli ihan mielettömän upea, ihana ja kaikkea muuta ylistyssanoja, enkä voisi olla kiitollisempi Jumalalle siitä miten mahtavasti kaikki meni ja kuinka mukavaa minulla oli! ♥ Näitä postauksia kirjoitellessa on kyllä tullut elettyä noita viikon hetkiä uudelleen ja tällä hetkellä on jotenkin todella haikea fiilis ja kaipuu Lontooseen on todella kova. Onneksi jaksoin miltei pienintä yksityiskohtaa myöten kirjoittaa matkan vaiheet päiväkirjaan, niitä todellakin kelpaa muistella vielä myöhemminkin. :) Toivottavasti seuraava matka koittaisi pian, sillä pala sydäntä jäi Brittien saarille. ♥

kuvat: Pinterest

Täytetyt kesäkurpitsat

Kuulumisia kyökin puolelta olisi jälleen luvassa! Mietiskelin tuossa viikonloppuna, että mitähän sapuskaa sitä loihtisi itselleen tulevalle viikolle, kun törmäsin Lempin blogissa täytettyjen kesäkurpitsoiden herkullisennäköiseen reseptiin. Resepti vaikutti niin simppeliltä ja maukkaalta, että sitä täytyi ehdottomasti kokeilla. Eilen aamupäivällä sitten tartuin härkää sarvista ja rupesin hommiin. Täytettyjen kurpitsoiden valmistamiseen tarvitset:

2 hyvänkokoista kesäkurpitsaa

yhden ison sipulin

400 g jauhelihaa

Pirkan pastakastiketta

1,5 dl riisiä

juustoa

Kesäkurpitsojen valmistus aloitetaan pilkkomalla kurpitsat halutunkokoisiin palasiin ja halkaisemalla palaset kahtia. Itse jaoin kurpitsat kahteen osaan jolloin sain tehtyä kahdeksan täytettyä kurpitsanpuolikasta. Kurpitsoista koverretaan pois sisus, jotta täytteelle jää kunnolla tilaa. Lempin vinkin mukaan ajattelin käyttää tuon koverretun sisustan myöhemmin kasvissosekeittoon, joten pakastin sen. Täytteen teon ajaksi laitoin kurpitsan puolikkaat pehmenemään 150-asteiseen uuniin.

Seuraavaksi laitetaan riisejä varten kiehumaan 4 dl vettä. Kun vesi kiehuu, lisää joukkoon 1,5 dl riisiä. Pilko sipuli pieneksi ja kuullota sitä hetki yksinään paistinpannulla ennen jauhelihan lisäämistä joukkoon.

Kun jauheliha on kypsynyt, voi joukkoon lisätä pastakastikkeen. Itse en lisänyt täytteeseen mitään mausteita, sillä pastakastike maustoi sen hyvin. Hetken kypsyttelyn jälkeen lisäsin joukkoon vielä riisin. Täyte lusikoidaan kesäkurpitsan puolikkaisiin ja päälle voi halutessaan vielä lisätä juustoviipaleen makua tuomaan. Uunin lämpötilaa nostetaan vajaaseen 200 asteeseen ja tässä lämmössä kurpitsat saavat kypsyä noin 20 minuutin ajan, kunnes juusto on saanut väriä pintaansa. Ja ei muuta kuin nauttimaan!

London - Day 7

Koska edellinen ilta oli tuon studio-kierroksen takia venähtänyt tavallista pidemmäksi, heräsinkin myöhemmin kuin muutoin viikon aikana. Siitäkin huolimatta silmäni avasin jo puoli kahdeksan aikaan. En edes yrittänyt ehtiä heti aamupalan alkuun kahdeksaksi, vaan suuntasin sinne suosista hieman myöhemmin ja aloitin aamuni rauhallisesti touhuten. Aamupalalla sitten tutustuinkin ikäiseeni italialaiseen tyttöön, jonka kanssa tuli juteltua niitä ja näitä. Muistini uumenista kaivelin sellaisen informaation, että tyttö olisi sanonut asuneensa vuoden verran Suomessa, mutta toisaalta en voi olla asiasta täysin varma, sillä juttelin sadan muunkin ihmisen kanssa tuon viikon aikana. :D Aamiaisen jälkeen sitten pakkailin seuraavana päivänä koittavaa kotiinlähtöä varten sen verran kuin se tässä vaiheessa oli mahdollista. Lähtö hotellilta viimeisenä kokonaisena Lontoo-päivänä koitti myöhemmin kuin minään päivänä aikaisemmin viikolla lähtiessäni liikenteeseen kymmenen aikoihin.

Havahduin siihen, että minulla oli edelleenkin se London Eyen pääsylippu käyttämättä. En kyllä edelleenkään korkeanpaikankammoni kanssa ollut varma, tohtisinko koskaan tuohon hyrrään astua, mutta pakkohan sitä oli yrittämään lähteä, kerta tuosta kierroksesta oli jo etukäteen maksettukin. Niinpä astuin metroon ja matkasin Westministerille. London Eyen juurella Thamesin rannalla tuli varmaan vajaan tunnin verran rohkeutta kerättyä ennen kuin sydän pamppaillen kävin sen lappusen varsinaiseen lippuun vaihtamassa. Senkin jälkeen arvoin vielä hetken jos toisenkin ennen kuin lopulta "maailmanpyörään" johtavan jonon jatkeeksi rohkenin astua. Onneksi jonon jatkeena ei enää kauan tarvinnut seistä, sillä luultavasti pupu olisi saattanut vielä livahtaa pöksyyn tässäkin vaiheessa. Se pupu kyllä meinasi asettua asumaan housuihini siinä vaiheessa kun vihdoin pääsin sinne kapseliin saakka ja tajusin, että tänne on nyt jäätävä. Istahdin tukevasti sen kapselin keskellä olevalle penkille ja olin melko varma, että tuijottaisin vain syliäni tuon puolen tunnin ajan ja saattaisin ehkä juuri ja juuri selvitä hengissä. :D

Kuten arvata saattaa, olin jännittänyt aivan turhaan. Tottahan sitä hirvittävän korkealla oltiin, siitä nyt ei pääse yli eikä ympäri. Korkeus ei kuitenkaan tuntunut ollenkaan niin pahalta kuin olin kuvitellut, sillä koko härveli liikkuin niin hitaasti ettei liikettä edes tuntenut ollenkaan. Se puolituntinen hujahti sitten lopulta melkoisen nopeasti ja kyllähän ne maisemat olivat miltei henkeäsalpaavan upeat ilmankin ollessa suotuisa maiseman katselua ajatellen. Matkan aikana juttelin myös erään naisen kanssa, joka oli viikonloppureissua viettelemässä perheensä ja ystävänsä perheen kanssa Pohjois-Englannista. Kun sanoin tulevani Suomesta, hän sanoi heidän käyneen joskus lomailemassa Lapissa. Hauskaa, että he ovat Lapissa käyneet kun itse en ole sielläpäinkään vieraillut, vaikka Suomessa asunkin. :D

Yläilmaseikkailun jälkeen palasin tukevasti maan pinnalle ja palkitsin itseni hot dogilla, jota jäin syömään Thamesin rannalle. Vaikka päivä olikin kaunis ja selkeä, niin kylmä viima teki siitä melko viileän. Joen rannalla istuskelin odottamassa suomalaista Hanna-Maria, jonka kanssa olimme sopineet tapaamisesta jo etukäteen. Kun hän saapui paikalle, lähdimme metrolla Brick Lanelle, sillä Hanna-Mari halusi esitellä minulle yhden Lontoon tunnetuimmista markkinapaikoista. Paikka ei jostain syystä sytyttänyt minua ollenkaan niin kovasti kuin Camden Townin markkinat. Tai ehkä ne eivät juuri siitä syystä sytyttäneetkään, että odotin niiden olevan Camdenin kanssa hyvin samankaltaiset. Tämä visiitti jäi siis kovin lyhyeksi ja laihaksi, sillä ainuttakaan tuliaista tai ylipäänsä mitään en markkinoilta ostanut.

Aloin olla hieman ahdistunut tuliaisten puutteen takia ja päätin palata takaisin Camdeniin tuliaisostoksille, sillä kahden viime visiitin aikana olin oppinut jo tuntemaan paikkaa jonkin verran ja minulla oli jo hieman hajua, mitä ostaisin ja kenelle. Camden oli menossa jo jotakuinkin noin kahden tunnin kuluttua kiinni, mutta kun hätä oli todellinen, niin tuliaiset löysin tunnissa. :D Ja aika loistavia löytöjä teinkin vaikka itse sanonkin! Erityisen ylpeä olin isälle ostamastani paidasta, jossa luki: "My daughter went to London and all I got was this lousy t-shirt". Pelkäsin kovasti erityisesti paidan koon puolesta, mutta onneksi se sopi isälle kuin nakutettu ja olen nähnyt sen jopa hänen yllään useampaankin kertaan. Se tuliainen osui siis aivan nappiin. :) Tuolla shoppailureissulla löysin Camdenista aivan uusia koloja ja onkaloita, joten sinne täytyy todellakin vielä palata!

Shoppailun jälkeen olisin jo ollut aika valmista kauraa nukkumaan, sillä takana oli pitkä päivä ja minulla oli kaamea flunssa ja olin aika kipeä jo tässä vaiheessa. Kyseessä oli kuitenkin viimeinen iltani Lontoossa ja olin päättänyt mennä Hillsong Churchiin, joten eihän sitä visiittiä todellakaan voinut jättää välistä! Ja onneksi päätin flunssasta huolimatta mennä, sillä kokous oli aivan loistava! En voinut uskoa, että olin oikeasti Hillsong-seurakunnassa ja olin mielettömän kiitollinen ja iloinen mahdollisuudesta lähteä matkalle Lontooseen ja käydä tuossa seurakunnassa muiden mahtavien kokemuksien lisäksi. Parhaiten fiiliksiäni tuolla hetkellä kuvasi sana overwhelming, täysin toimivaa suomenkielistä käännöstä en tälle sanalle edes tiedä enkä keksinyt edes suomenkielistä sanaa kuvaamaan niitä fiiliksiä. Olin pakahtua onnesta ja kiitollisuudesta, niin sen varmaankin voisi suomeksi ilmaista. :D

Kokous tuntui todella lyhyeltä ja oli mielestäni ihan liian pian ohi. Kokouksen jälkeen lähdimme pienellä porukalla, joka koostui kolmesta suomalaisesta tytöstä, yhdestä unkarilaistesta ja yhdestä muistaakseni afrikkalaisesta jätkästä, yhteen ravintolaan, joka oli varattu seurakuntalaisia varten. Viivyin paikalla suurinpiirtein tunnin verran, jonka jälkeen oli aika palata kotikonnuille, sillä flunssa alkoi käydä liiaksi voimille, pakkaukset olivat vielä jonkin verran kesken ja kello herättäisi viideltä aamulla kotimatkalle. En olisi halunnut tuon viimeisen illan loppuvan koskaan, enkä voinut millään uskoa että seuraavana aamuna olisin jo matkalla takaisin Suomeen ja kauan odottamani ja hehkuttamani mahtava loma olisi pian ohitse ja vain hieno muisto.

Hotellille paluun jälkeen aloin vastahakoisesti pakata viimeisiä matkatavaroita. Pakkaaminen ei yhtään innostanut kun edessä olisi vajaan vuorokauden mittainen kotimatka (kyllä, Lontoostakin voi matkata Suomeen niin kauan :D). Nukahdin sitten lopulta joskus puolenyön aikoihin, mutta nukuin kyllä kieltämättä erittäin kehnosti: yskin koko yön ja alitajuisesti pelkäsin nukkuvani herätyksen yli ja myöhästyväni lennolta. Ei siis ollut mikään ihme, että olin todella väsynyt kun kello viiden tunnin unosien jälkeen pärähti soimaan.