Pala tylsää päivääni

Tällä kertaa vuorossa olisi muutaman kuvan kurkistus minun päivääni. Olisi kenties kannattanut valita päivä, jolloin olisin astunut asuntoni oven ulkopuolelle tai ottanut yövaatteet pois jotain muuta kuin suihkua varten. :D Mutta kenenkään elämä ei aina ole mielenkiintoista ja tässä olisi kuvamateriaalia äärimmäisen yksitoikkoisesta päivästä. 

Pakon sanelemana nousin sängystä joskus kymmenen jälkeen. En muuten ole vieläkään ottanut blogiin kunnon kuvia uusista hiuksistani ja tämä kuva ei ainakaan anna niille oikeutta. Nehän näyttävät ihan virheiltä tuossa kuvassa?

Tämännäköinen mörkö sieltä peilistä yleensä katselee aamuisin heti heräämisen jälkeen.

Aamusella surffailin vähän netissä ja lueskelin seuraamieni blogien uusia päivytyksiä. Tuo muumi-muki oli oikeastaan vain kuvausrekvisiittaa, sillä se oli itse asiassa tyhjä ja jäämistöä edelliseltä päivältä, kun teimme koulutehtäviä erään luokkakaverini kanssa hörppien samalla teetä.

Aamupalaksi tänään nautiskelin kaksi paahdettua ruisleipää ruohosipulituorejuustolla ja juustoviipaleella. Lisänä sitten vielä satsuma ja lasillinen jotain herajuomaa, joka on muuten aika pahaa. Mutta pakkohan se on loppuun juoda, kerta siitä on maksetukin. Kyllä tuonkin lasin puolessa tunnissa tyhjensi, mutta ei sitä maitolasin tapaan saanut tyhjennettyä. Ylöshän se olisi tullut.

Jossain vaiheessa oli vain pakko unohtaa rauhallinen ja stressitön aamu ja alkaa opiskella huomiseen farmakologian tenttiin. Olette kenties saattaneet huomata, että pidän värikkäistä ja kauniista muistiinpanoista, olen visuaalinen ihminen ja yleensä muistan missä kohtaa muistiinpanojani tietty asia luki. Usein en kuitenkaan sitten sitä itse asiaa muista. :D 

Rankan opiskelun jälkeen oli hyvä katsella muutama jakso Greyn anatomiaa, tiedä vaikka vastaan olisi tullut jotain mistä olisi ollut hyötyä huomisessa tentissä. No eipä tullut, mutta Greyn anatomia se ei kyllä petä koskaan. En vain malta olla lopettamatta katsomista.

Opiskelua kuitenkin jatkoin muutaman jakson jälkeen ja lopulta melkoisen tyhjä taulukkoni näytti seuraavanlaiselta. Ja täytyy sanoa, että paljon enemmän sitä tällä tavalla oppii kuin vain lukemalla asioita listattuna dia dian perään. Itse asiassa vieläkin olisi vähän luettavaa, mutta ajattelin liikuskella hieman heikoilla jäillä ja herätä vielä aamulla vähän lukemaan ja kertaamaan asioita. 

Illalla katsoin vielä televisiosta "Olipa kerran" -sarjan jakson ja kävin suihkussa. Nyt katselen jälleen Greyn anatomiaa ja suunnitelmissani olisi, niin pian kuin vain tämän katselemisen maltan lopettaa, mennä hieman lueskelemaan ja suunnata pikkuhiljaa unten maille. :)

Pharmacology exam

This is what I'll be doing today and tomorrow. 

Päivitystä vaihtoonlähtöön

Long time no see! Tervehdykset siis kaikille taas pitkästä aikaa. :) Mulla on ollut ihan hirvittävä kiire viimeiset pari viikkoa ja kotona ei ole paljon nukkumista enempää ehtinyt aikaa viettämään. Nyt kuitenkin päivitystä pitkälliseen prosessiin, joka noiden vaihtojuttujen kanssa ollaan ehditty tässä välissä käymään.



Viime postauksessa jäätiin muistaakseni siihen vaiheeseen, kun olimme vasta kirjailleet motivation -letterit ja Europassit kv-koordinaattorille. Tai siis itse asiassa minä olin kirjaillut, eikä niitä kirjeitä vielä edes kesän aikana laitettu eteenpäin. Syksyllä päivittelin hieman sekä tuota kirjettä että Europassia ja ne lähtivät yhden koulumme lehtorin mukana Irlantiin, sillä hän oli lähdössä tutustumaan yliopistoon ja samalla myös hieman mainostamaan meitä. Heti pian lehtorin paluun jälkeen kuulimme Irlannista melko huonoja uutisia: paikka on täynnä vaihto-oppilaita, paikkoja on vähän, eikä ole mitään takeita siitä, että meille löydettäisiin harjoittelupaikat. Jonkin ajan kuluttua (yksityiskohdat alkavat jo häipyä muistista) tapasimme kv-koordinaattorin kanssa, koska meille oli tullut lisää uutisia Corkista. Olimme hyvin varmoja, että vastaus olisi lähtömme täysin tyrmäävä, mutta yllätykseksemme saimme kuulla, että meille yritetään paraikaa etsiä harjoittelupaikkoja. Loppujen lopuksi ilo vaihtui kuitenkin itkuksi (kuvainnollisesti), kun kv-koordinaattori soitti kertoakseen, että Corkista ei meille paikkoja löytynyt.



Tänä aikana olimme myös täyttäneet viralliset vaihtoonhakulomakkeet ja lähettäneet ne kv-koordinaattoreille. Olimme olleet kenties liiankin luottavaisia Irlantiin lähdön suhteen, emmekä juurikaan olleet miettineet vaihtoehto B:tä, jos Corkiin lähtö kosahtaisi. Ja niinhän se tekikin. Kuitenkin välittömästi Irlannin kieltävän vastauksen saavuttua oli Portugaliin lähtenyt kyselyä meidän sijoittamisestamme sinne (Portugalista tuli siis toinen vaihtoehtomme). Olimme äärimmäisen harmissamme siitä, ettemme päässeet Irlantiin, mutta aloimme lämmetä Portugalille pikkuhiljaa. Nekin pienet toiveet tosin tallattiin maan tasalle melko pian, sillä Portugalista tarjottiin meille kolmea harjoittelua, joista ainoastaan yksi oli sellainen, jonka olisimme voineet tehdä. Sähköpostissa ilmaistiin myös hyvin selkeästi se, että muille osastoille opiskelijoita ei ole mahdollista sijoittaa.

Tässä vaiheessa hyväksyimme jo sen faktan, että me emme ole lähdössä tammikuussa vaihtoon. Soitin kv-koordinaattorille ja sanoin, että haluamme laittaa suunnitelmat kevään vaihdosta puihin, sillä emme halunneet lähteä ihan mihin tahansa vain lähtemisen vuoksi. Kv-koordinaattori ymmärsi tilanteen, mutta sanoi vielä laittavansa sähköpostia Portugaliin, jossa selventäisi meidän harjoittelumahdollisuutemme. Josko Portugalissa oltaisiin ymmäretty jotain väärin ja vahingossa tarjottu meille vääriä harjoittelupaikkoja. 

Emme enää kuitenkaan uskoneet mahdollisuuksiimme ja ajattelimme tämän olevan tässä. Huopaaminen ja soutaminen oli vienyt molemmilta aika paljon energiaa ja olimme oikeastaan melko helpottuneita siitä, että päätös oli nyt tässä. Kun sitten saimme sähköpostia, jossa Portugalista ilmoitettiin heidän etsivän meille mahdollisia harjoittelupaikkoja, emme enää tienneet mitä ajatella. Meidän pitäisi odottaa vastausta kaksi viikkoa ja elimme kuitenkin jo lokakuun alkua. Ajatus siitä, että saatoimme yhtä hyvin olla kolmen kuukauden päästä Portugalissa kuin edelleen Jyväskylässä, ahdisti melko paljon, emmekä enää olleet laisinkaan niin varmoja siitä, että halusimmeko lähteä Portugaliin kevääksi.

Laitoimme sähköpostia kv-koordinaattorille ja sovimme tapaamisen hänen kanssaan. Melko kovasti meitä vielä pyydettiin harkitsemaan lähtöä siihen vedoten, että meidän prosessissamme ei ollut tapahtunut vielä mitään kovinkaan ihmeellistä. Hyvin olisi kuulema edelleen aikaa täyttää tarvittavat dokumentit ja järjestää lähtö tammikuulle. Minua kuitenkin lähinnä ahdisti ajatus siitä, että minulla olisi kaksi kuukautta aikaa laittaa elämäni järjestykseen lähteäkseni kenties jopa puoleksi vuodeksi ulkomaille, enkä enää tiennyt halusinko sitä. Alkuperäisenä suunnitelmana oli myös tehdä harjoittelun lisäksi opintoja, jolloin meillä olisi mahdollisuus myös tutustua opiskelijaelämään toisessa maassa. Vielä tässä vaiheessa en ollut valmis luopumaan siitä ajatuksesta, koska meillä olisi kuitenkin vielä useita sopivia ajanjaksoja vaihtoonlähtöön. Niinpä siis tulimme siihen tulokseen, että hakupaperimme tälle keväälle vedetään pois.

Keskustelimme jo kuitenkin tulevasta syksystä ja mahdollisuuksistamme silloin. Vaikka syksyllä meillä olisikin mahdollisuus lähteä Euroopankin ulkopuolelle, olimme edelleenkin hyvin kiinnostuneita mahdollisuudesta yrittää uudelleen Irlantiin lähtöä. Kv-koordinaattori kuitenkin varoitti meitä siitä, että yhteistyön alkaminen Corkin kanssa ei vaikuttanut suurimmalta mahdolliselta todennäköisyydeltä. Yrityksemme on kuitenkin yrittää sinne ensimmäisenä vaihtoehtonamme ja toinen vaihtoehtomme on mahdollisesti jossain päässä Englantia. Olemme kuitenkin päättäneet, että oli paikka mikä tahansa, ensi syksynä lähdemme jonnekin.

Vaikka keväästä lähtien olemmekin vaihtoonlähtöä suunnitelleet ja kovasti kevääksi olimme lähdössä, on silti helpottavaa, kun on varma tieto siitä, että emme ole lähdössä. Vaikka prosessimme ei mitenkään kummallinen ollutkaan ja kaikkien lähteminen on varmasti samanlaista soutamista ja huopaamista, oli se vielä lisästressiä kaikkien kouluhommien päälle. Nyt voi panostaa kouluun ilman, että tarvii ulkomaille lähtöä samalla suunnitella ja on enemmän aikaa suunnitella lähtöä sitten ensi syksyksi. Ja jotta ei aivan tarvitsisi Suomen talveen masentua, päätimme lähteä tammikuun alussa rantalomailemaan jonnekin minne halvalla pääsee ja missä aurinko paistaa. :D