This is not an end!

Kuten monet ovat huomanneet, olen ollu hieman epäaktiivinen tämän kirjoittelun kanssa viime aikoina. Syynä on ollut motivaation puute, kiire ja laiskuus kirjoittamisen ja kuvien ottamisen suhteen. Aionkin siis vetäytyä pienelle blogilomalle. :) Pituudesta ei ole tietoa, mutta luulisin että viimeistään elokuussa palataan asiaan. Silloin on nimittäin paljon uusia ja jännittäviä asioita tapahtumassa elämässäni ja luulen, että haluan jakaa niitä myös muiden kanssa! Blogia en ole missään nimessä lopettamassa, sillä tästä hiljaisuudesta huolimatta, rakastan bloggailua! ♥ Nyt on kuitenkin aika hengähtää hetken ja nauttia kesästä. :)

Palataan apajille!

Three years has gone so fast

Syksyllä 2008, tarkalleen ottaen 7. elokuuta aloitin kolmivuotisen taipaleeni Vimpelin lukiossa. Tuolloin minulla oli melko kirkkaat suunnitelmat lääketieteellisen suhteen ja tiesin, etteivät unelmani toteutuisi ellen kävisi lukiota. Lukio oli myös luonnollinen jatkumo yläasteelle, en luultavasti hetkeäkään edes harkinnut meneväni ammattikouluun.

Kolme vuotta oli kuitenkin ohi ennen kuin huomasinkaan. Suurimman osan ajasta nautin koulunkäynnistä, vaikka välillä tietenkin tuli hetkiä, jolloin olisi tehnyt mieli heittää hanskat tiskiin. Vaikka toisen vuoden keväällä suurin osa painoikin täyttä kahdeksan tunnin päivää ja jotkut vielä lukivat tämän lisäksi kirjoituksiin, en muista erityisesti noita pitkiä päiviä ja monien tuntien puurtamista. Toisaalta mitä minä lukiosta loppuviimein muistan, on melko vähäistä. Ensimmäinen vuosi on mennyt melko sumussa, toiselta vuodelta mieleeni jäivät erityisesti vanhojentanssit ja vuoden luokallamme opiskellut vaihto-oppilas, josta sain elinikäisen ystävän. Toisen vuoden keväällä aloitin myös kirjoitusurakkani, joka jatkui sitten syksyllä ja vielä lopuksi tänä keväänä. Kolmas vuosi toi tietenkin keväällä mukanaan penkkarit ja lopulta palkaksi tästä kaikesta uurastuksesta ylioppilasjuhlat.

Lukioaika oli kaikenkaikkiaan minulle suhteellisen nautinnollista. Asiat eivät enää juosseet muiden pillin mukaan, vaan saimme tehdä itsenäisiä päätöksiä, joilla olisi vaikutusta tulevaisuuteemme. Kuitenkin saimme vielä apua tarpeen tullen, emmekä koskaan jääneet yksin ongelmiemme kanssa. Meillä olikin lukion ajan kenties maailmankaikkeuden paras opinto-ohjaaja! ♥ Monet sanovatkin jälkeenpäin lukion olleen heidän elämänsä parasta aikaa. Se oli hyvää aikaa, kenties myöhemmin tajuaa kuinka mukavaa aikaa se todella olikaan. 

- Mekko, ebay

- Kengät, second hand

- Rannekorut, mazu

- Ylioppilaslakki, Fredrikson (tietenkin)

Saatan myöhemmin esitellä muutamia mieluisimpia lahjojani. Pidin oikeastaan ihan kaikista lahjoista todella paljon, mutta esittelen joukosta muutaman helmen, sillä kaikkia ei vain jaksa edes kuvata ja laittaa yhteen postaukseen. :) Minulla on myös joitain uutisia koskien tulevaa syksyä, joten stay tuned!